Naiset – Tukekaa lastenne isiä!

Kirjoitin aiemmin ränttipostauksen otsikolla ”Miehet – Tukekaa lastenne äitejä!” Sain tuolloin paljon ”Amen, sistah!” -tyyppistä palautetta, mutta emmehän me äiditkään syyttömiä ole perheissä havaittaviin ristiriitatilanteisiin, joten omistetaanpa yksi postaus samalle aiheelle, mutta käänteisesti. Alkuperäisessä postauksessa kuvasin muutamia tilanteita, joissa homma on mennyt isien puolelta vihkoon. Kuulen näitä samoja tarinoita äitiystäviltäni joka viikko, mutta päästän niitäJatka lukemista ”Naiset – Tukekaa lastenne isiä!”

Meillä on aikaa

Kuinka monta kertaa päivässä vanhempi joutuu keskeyttämään sen, mitä ikinä olikaan tekemässä, koska lapsi tarvitsee huomiota? Pitää mennä pyyhkimään, nostamaan, antamaan, korjaamaan, laittamaan tai puhaltamaan. Sanoisin, että aika monta. Olemme taitavia keskeyttämään puuhamme silmänräpäyksessä silloin, kun on ”pakko”, mutta kuinka taitavia olemme keskeyttämään sen silloin, kun ei oikeastaan tarvitsisi, mutta jolloin se olisi tärkeämpää kuinJatka lukemista ”Meillä on aikaa”

Vanhemmuus: Viilipytystä raivohulluksi

Aloitan otteella Jani Toivolan opuksesta Kirja tytölleni:  ”Minun on aina ollut vaikea käsitellä aggressiivisia tunteita niin todellisessa elämässä kuin näyttämölläkin. En muista montaakaan hetkeä, jolloin olisin esimerkiksi korottanut ääntäni äidilleni tai tapellut avoimesti ystävän tai kumppanin kanssa. Viha ja aggressio eivät tuntuneet omilta. En oikein edes saanut itseäni niin isoille kierroksille, että olisin päätynyt huutamaan.Jatka lukemista ”Vanhemmuus: Viilipytystä raivohulluksi”

Mitä ystävyydelle tapahtuu, kun toiselle syntyy lapsi?

Ystävyys on voimakas sana ja vieläkin voimakkaampi asia. Se perustuu usein jollekin yhteiselle nimittäjälle, kuten yhdessä vietetylle lapsuudelle, yhteisille mielenkiinnon kohteille tai luonteiden samankaltaisuudelle. Yksi isoimmista asioista, mitä ihmiselle voi tapahtua, on tulla vanhemmaksi. Lapsi muovaa paitsi ihmistä itseään, myös hänen arkeaan, mielenkiinnon kohteitaan ja prioriteettejaan. Se, mikä hänelle ennen oli kaikista tärkeintä, asettuukin taka-alalleJatka lukemista ”Mitä ystävyydelle tapahtuu, kun toiselle syntyy lapsi?”

Jos jatkuvasti vertaat itseäsi muihin, et voi koskaan olla tyytyväinen siihen mitä sinulla on

Pohjustus Emme veljeni kanssa vietä kovinkaan paljoa aikaa yhdessä. Hän on minua kymmenen vuotta vanhempi, asumme eri paikkakunnilla, emmekä ole koskaan asuneet saman katon alla. Jokaisella lyhyellä kohtaamisella kuitenkin pystymme täyttämään syntyneen välimatkan hetkessä, ja sitten hän sanoo jotain, joka mullistaa elämäni. Näin on tapahtunut elämäni aikana monta kertaa. Yhdellä lauseella hän saa minut oivaltamaanJatka lukemista ”Jos jatkuvasti vertaat itseäsi muihin, et voi koskaan olla tyytyväinen siihen mitä sinulla on”

Äidin sydän – se vahvin kaikista

”Äiti, kato mua!” se huudahtaa ja sydämessäni läikähtää. Entä jos sillä ei olisi minua? Kysymys hiipii mieleeni, kuten niin monta kertaa aiemminkin, kavalana ja epämiellyttävänä kuin kutsumaton vieras. Se kalvaa sydäntäni, nostaa pintaan hallitsemattomia pelkoja ja kuristaa kurkkuani. Koskaan ennen en ole pelännyt omaa kuolemaani, miettinyt minne maallisen eloni päätteeksi päädyn tai ollut huolissani niistä,Jatka lukemista ”Äidin sydän – se vahvin kaikista”

Miehet – Tukekaa lastenne äitejä!

Kerroin tässä taannoin Instagram storyn puolella omasta väsymyksestäni ja siitä, miten uupumukseni on johtanut tilanteisiin, joissa en koe olevani hyvä äiti. Sain mielettömän määrän vastauksia muilta äideiltä; naisilta, jotka olivat niinikään uupuneita omaan arkeensa ja jotka osasivat samaistua niihin tunteisiin, joita olin jakanut. Naisten kertomukset olivat erilaisia, mutta niistä löytyi yhteinen nimittäjä: Mies. Aviomies, poikaystävä,Jatka lukemista ”Miehet – Tukekaa lastenne äitejä!”

Parisuhde lapsiperheessä – Kuinka äiti ja isä muistavat olla nainen ja mies?

Me olemme seurustelleet yli yhdeksän vuoden ajan. Siitä reilun kolmen vuoden ajan me olemme olleet enemmän kuin me kaksi, enemmän kuin Iina ja Mikko. Me olemme olleet äiti ja isä. Voin rohkeasti myöntää, että olemme ehkä liiaksikin identifioituneet viimeksi mainituiksi ja unohtaneet primitiivisen tarpeemme nähdä toisemme naisena ja miehenä – yhteenkuuluvina palasina, joiden tulee helliäJatka lukemista ”Parisuhde lapsiperheessä – Kuinka äiti ja isä muistavat olla nainen ja mies?”

Miksei mikään – miksei kukaan – riitä?

Katsoin yllä olevaa kuvaa itsestäni ja kauhistelin, miten vanhalta näytän. Turvonneelta, ruttuiselta ja väsyneeltä. Pohdin elämääni ja mietin, olisiko minun pitänyt tähän ikään mennessä saavuttaa enemmän. Tai jotain muuta. Ajattelin omaa äitiyttäni ja totesin, etten ole siinä yhtään niin taitava kuin moni muu. Vilkaisin peiliin ja päätin, etten riitä sellaisena kuin olen. Mutta entä josJatka lukemista ”Miksei mikään – miksei kukaan – riitä?”

Lapseni sukupuoli oli minulle pettymys

Tänään puhun aiheesta joka on todella monelle vanhemmalle tuttu, mutta melkoisen arka julkiseen keskusteluun, koska se on niin helposti väärin ymmärrettävissä. Nimittäin: petyin lapseni sukupuoleen. Molempien kohdalla, itse asiassa. Makaan gynekologin ultrattavana ja tunnen kihelmöivää jännitystä. Rakenneultraa on odotettu kuin kuuta nousevaa, sillä se antaisi melko varmaa osviittaa vauvan terveydentilasta, mutta paljastaisi myös kauan jännitetynJatka lukemista ”Lapseni sukupuoli oli minulle pettymys”