Naiset – Tukekaa lastenne isiä!

Kirjoitin aiemmin ränttipostauksen otsikolla ”Miehet – Tukekaa lastenne äitejä!” Sain tuolloin paljon ”Amen, sistah!” -tyyppistä palautetta, mutta emmehän me äiditkään syyttömiä ole perheissä havaittaviin ristiriitatilanteisiin, joten omistetaanpa yksi postaus samalle aiheelle, mutta käänteisesti. Alkuperäisessä postauksessa kuvasin muutamia tilanteita, joissa homma on mennyt isien puolelta vihkoon. Kuulen näitä samoja tarinoita äitiystäviltäni joka viikko, mutta päästän niitäJatka lukemista ”Naiset – Tukekaa lastenne isiä!”

Meillä on aikaa

Kuinka monta kertaa päivässä vanhempi joutuu keskeyttämään sen, mitä ikinä olikaan tekemässä, koska lapsi tarvitsee huomiota? Pitää mennä pyyhkimään, nostamaan, antamaan, korjaamaan, laittamaan tai puhaltamaan. Sanoisin, että aika monta. Olemme taitavia keskeyttämään puuhamme silmänräpäyksessä silloin, kun on ”pakko”, mutta kuinka taitavia olemme keskeyttämään sen silloin, kun ei oikeastaan tarvitsisi, mutta jolloin se olisi tärkeämpää kuinJatka lukemista ”Meillä on aikaa”

Vanhemmuus: Viilipytystä raivohulluksi

Aloitan otteella Jani Toivolan opuksesta Kirja tytölleni:  ”Minun on aina ollut vaikea käsitellä aggressiivisia tunteita niin todellisessa elämässä kuin näyttämölläkin. En muista montaakaan hetkeä, jolloin olisin esimerkiksi korottanut ääntäni äidilleni tai tapellut avoimesti ystävän tai kumppanin kanssa. Viha ja aggressio eivät tuntuneet omilta. En oikein edes saanut itseäni niin isoille kierroksille, että olisin päätynyt huutamaan.Jatka lukemista ”Vanhemmuus: Viilipytystä raivohulluksi”

Mitä ystävyydelle tapahtuu, kun toiselle syntyy lapsi?

Ystävyys on voimakas sana ja vieläkin voimakkaampi asia. Se perustuu usein jollekin yhteiselle nimittäjälle, kuten yhdessä vietetylle lapsuudelle, yhteisille mielenkiinnon kohteille tai luonteiden samankaltaisuudelle. Yksi isoimmista asioista, mitä ihmiselle voi tapahtua, on tulla vanhemmaksi. Lapsi muovaa paitsi ihmistä itseään, myös hänen arkeaan, mielenkiinnon kohteitaan ja prioriteettejaan. Se, mikä hänelle ennen oli kaikista tärkeintä, asettuukin taka-alalleJatka lukemista ”Mitä ystävyydelle tapahtuu, kun toiselle syntyy lapsi?”

Äidin sydän – se vahvin kaikista

”Äiti, kato mua!” se huudahtaa ja sydämessäni läikähtää. Entä jos sillä ei olisi minua? Kysymys hiipii mieleeni, kuten niin monta kertaa aiemminkin, kavalana ja epämiellyttävänä kuin kutsumaton vieras. Se kalvaa sydäntäni, nostaa pintaan hallitsemattomia pelkoja ja kuristaa kurkkuani. Koskaan ennen en ole pelännyt omaa kuolemaani, miettinyt minne maallisen eloni päätteeksi päädyn tai ollut huolissani niistä,Jatka lukemista ”Äidin sydän – se vahvin kaikista”

Miehet – Tukekaa lastenne äitejä!

Kerroin tässä taannoin Instagram storyn puolella omasta väsymyksestäni ja siitä, miten uupumukseni on johtanut tilanteisiin, joissa en koe olevani hyvä äiti. Sain mielettömän määrän vastauksia muilta äideiltä; naisilta, jotka olivat niinikään uupuneita omaan arkeensa ja jotka osasivat samaistua niihin tunteisiin, joita olin jakanut. Naisten kertomukset olivat erilaisia, mutta niistä löytyi yhteinen nimittäjä: Mies. Aviomies, poikaystävä,Jatka lukemista ”Miehet – Tukekaa lastenne äitejä!”

Lapseni sukupuoli oli minulle pettymys

Tänään puhun aiheesta joka on todella monelle vanhemmalle tuttu, mutta melkoisen arka julkiseen keskusteluun, koska se on niin helposti väärin ymmärrettävissä. Nimittäin: petyin lapseni sukupuoleen. Molempien kohdalla, itse asiassa. Makaan gynekologin ultrattavana ja tunnen kihelmöivää jännitystä. Rakenneultraa on odotettu kuin kuuta nousevaa, sillä se antaisi melko varmaa osviittaa vauvan terveydentilasta, mutta paljastaisi myös kauan jännitetynJatka lukemista ”Lapseni sukupuoli oli minulle pettymys”

Halusin vain yhden lapsen – kuinka ihmeessä niitä onkin kaksi?

Niin kauan kuin muistan, olen halunnut vain yhden lapsen. Vain yksi. Yhden kanssa on helppoa. Kaikki vaiheet käydään läpi vain kerran, se kasvaa isoksi nopeasti, voidaan puuhastella kaikenlaista helposti, eikä se ole taloudellisestikaan niin hankalaa kuin useamman lapsen kanssa. Yksi on sopiva määrä, ajattelin. Sitten heräsin ja huomasin olevani kahden lapsen äiti. Ihmisen toiveet jaJatka lukemista ”Halusin vain yhden lapsen – kuinka ihmeessä niitä onkin kaksi?”

Epätäydellinen äiti

Se on joutunut umpikujaan kuljettuaan Sosiaalisen Median Tiellä. Sen silmissä vilahtelee upeat, viimeistellyt kuvat muiden äitien kodeista ja lapsista. Kodit ovat kauniita ja siistejä, tasoilla ei ole tavaraa, yksikään sohvatyyny ei ole vinossa ja sisustus on pelkistetyn tyylikäs. Lapset poseeraavat kauniisti hymyillen ja pää kallellaan kameralle. Niillä on sievät vaatteet, sievät hiukset ja sievät olemukset.Jatka lukemista ”Epätäydellinen äiti”

Tänään olen huono äiti

Vauva itkee. Koko ajan. Se huutaa, selkä kaarella, eikä rauhoitu. Hytkytän sitä, pidän sylissä, hyssyttelen. Tarjoan maitoa, tarjoan tuttia. Vaihdan vaipan, juttelen, nauran, laulan, hyppyytän. Hetkeksi se lakkaa, sitten se alkaa taas. Olen hirveän huono äiti. En saa edes omaa vauvaani rauhoittumaan. Sillä hetkellä, kun vauva hiljenee ja ummistaa silmänsä, 3-vuotias isoveli kiljaisee ja vauvaJatka lukemista ”Tänään olen huono äiti”