Jos jatkuvasti vertaat itseäsi muihin, et voi koskaan olla tyytyväinen siihen mitä sinulla on

Pohjustus

Emme veljeni kanssa vietä kovinkaan paljoa aikaa yhdessä. Hän on minua kymmenen vuotta vanhempi, asumme eri paikkakunnilla, emmekä ole koskaan asuneet saman katon alla. Jokaisella lyhyellä kohtaamisella kuitenkin pystymme täyttämään syntyneen välimatkan hetkessä, ja sitten hän sanoo jotain, joka mullistaa elämäni.

Näin on tapahtunut elämäni aikana monta kertaa. Yhdellä lauseella hän saa minut oivaltamaan jotain, joka muovaa elämäni suuntaa.

Keskitytään tänään viimeisimpään:

”Älä vertaa itseäsi muihin.”

Olen tunnistanut aiemminkin itsessäni sen, että olen herkästi kateellinen. Katson muiden elämää – sitä mitä heillä on – ja olen siitä kateellinen.

Tässä vaiheessa on syytä mainita, että olen myös onnellinen ystävieni puolesta heidän saavuttaessaan jotain, mutta rehellisesti sanottuna kykenen muuttumaan monessa tilanteessa kalvakan vihreäksi kateudesta.

Katson muita ihmisiä ja näen enemmän rahaa, räiskyvämpää rakkautta, suuremmat talot, nopeamman menestyksen, kauniimmat kasvot, reippaamman olemuksen ja sosiaalisemman luonteen.

Ennen keskusteluani veljeni kanssa en ollut ymmärtänyt, että tällaisen käytöstavan pohjimmainen syy on juurikin tämä: vertaan itseäni muihin. Koko ajan.

Nousen autosta ostoskeskuksen parkkipaikalla. Koen kehoni voimakkaaksi ja kauniiksi. Vilkaisen heijastustani näyteikkunoista ja pidän näkemästäni. Jalkani näyttävät pitkiltä, hiukseni hulmuavat tuulessa ja kävelyni on kevyttä ja rentoa. Olen tyylikäs.
Ostoskeskuksen ovella ohitseni pyyhältää minua hieman pitempi nuori nainen, jolla on kaunis vartalo, tyylikkäät vaatteet ja laitetut hiukset. Hän ei vilkaise minuun päinkään, mutta minä näen hänet. Ja minä mietin: ”Olisinpa tuollainen.”

Niin. Olin tyytyväinen itseeni tasan siihen saakka, kunnes vertasin itseäni toiseen ihmiseen.

Pystyn löytämään kymmeniä esimerkkejä vastaavista tilanteista.

Olin tyytyväinen ostamaamme taloon, kunnes ystäväni osti isomman.

Olin tyytyväinen avoliittooni, kunnes kaikki ympärilläni menivät naimisiin.

Olin tyytyväinen työhöni, kunnes näin muiden toteuttavan unelmiaan.

Olin tyytyväinen näkemääni maailmaan, kunnes Facebook kertoi jonkun käyneen sellaisessa maailmankolkassa, josta minä voin vain unelmoida.

Homma kusee, kun vertaa itseään muihin.

Muista, mitä sinulla on

Ajatellaan asiaa esimerkin kautta.

Kuvitellaan, että päätät kiertää niin monta Euroopan maata jalkaisin, kun suinkin ehdit puolen vuoden aikana. Kierrät monta. Tosi monta! Olet tehnyt mahdottoman upean fyysisen suorituksen ja nähnyt samalla useita erilaisia maita ja nähtävyyksiä. Kun palaat kotiin, olet todella tyytyväinen itseesi ja muistelet lämmöllä kaikkea näkemääsi. Seuraavana päivänä luet lehdestä, miten joku toinen suomalainen on tehnyt saman haasteen, mutta kiertänyt sinä aikana seitsemän maata enemmän kuin sinä. Yhtäkkiä pidätkin omaa saavutustasi huonona, etkä enää pysty iloitsemaan siitä.

On täysin turhaa vähätellä omia saavutuksiaan vain sillä perusteella, että joku toinen on saavuttanut enemmän. Ensinnäkin kyseinen ”saavutus” on vain ihmisen mielikuva asiasta. Se, mikä on yhdelle enemmän tai paremmin, voi olla toiselle jotain ihan muuta. Toisekseen jatkuva vertailu ja sitä kautta itsensä vähättely vie onnen ja ilon niistä asioista, joita ihmisellä jo on.

Keskusteltuani veljeni kanssa pysähdyin aidosti miettimään, mitä minulla on. Listasin ne asiat, jotka tekevät minut onnelliseksi. Samalla vertasin itseäni entiseen minääni, sen sijaan että vertaisin itseäni muihin. Mietin omia saavutuksiani. Mistä olen tullut ja mihin olen päässyt. Mitä ”kymmenen-vuotta-sitten-Iina” ajattelisi, jos näkisi minut nyt.

”Daaaaaaamn girl!”

Mietin, mitkä ovat niitä asioita, joista haaveilin nuorempana.

Rakastava mies? Check.

Lapsia? Check.

Oma talo? Check.

Korkeakoulututkinto? Check.

Uusia ystäviä? Check.

Oman alan työpaikka? Check.

Lottovoitto? No, sitä odotellaan vielä. (Any day now!)

Joten ihan oikeasti! Mitä v*tun väliä sillä on, jos jonkun toisen talossa on yksi huone enemmän?

Lupaus lapsilleni

Poikani! Haluan opettaa teille, miten iloita omista saavutuksista – niin pienistä kuin suuristakin. Lupaan kehua ja kannustaa teitä jokaisen suttupiirroksen, vinon lumiukon ja haavaisen polven äärellä. Kannustan teitä yrittämään ja kannattelen teitä, kun epäonnistutte. Iloitsen kanssanne jokaisesta onnistumisesta ja muistutan teitä joka päivä siitä, miten ainutlaatuisia ja kykeneväisiä olette. Opetan teille, että saavutuksenne eivät ole riippuvaisia toisten ihmisten saavutuksista, vaan ne ovat teidän omianne ja niitä tulee kantaa ylpeydellä. Jokaisen ”tolla on noin monta autoa ja mulla vain näin vähän” -tilanteen tullen muistutan teitä siitä, että toisillakin saa olla asioita ja että ne asiat eivät ole teiltä pois. Opastan teitä kohti elämää, jossa pystytte iloitsemaan toisten puolesta, pyrkimään kohti tavoitteitanne ja hyväksymään sen, mitä teillä on.