Miehet – Tukekaa lastenne äitejä!

Kerroin tässä taannoin Instagram storyn puolella omasta väsymyksestäni ja siitä, miten uupumukseni on johtanut tilanteisiin, joissa en koe olevani hyvä äiti. Sain mielettömän määrän vastauksia muilta äideiltä; naisilta, jotka olivat niinikään uupuneita omaan arkeensa ja jotka osasivat samaistua niihin tunteisiin, joita olin jakanut.

Naisten kertomukset olivat erilaisia, mutta niistä löytyi yhteinen nimittäjä:

Mies.

Aviomies, poikaystävä, baby daddy, avomies. Se mies, jonka tehtävä on olla tukena arjessa, pitää kädestä, osallistua, osoittaa empatiaa, tehdä osuutensa, auttaa, kannustaa ja joskus – tiedätte sen tilanteen – helvetti soikoon vaan kannatella.

Valitettavan usein jää kuitenkin naisen rooliksi ”pyörittää kotia”.

Nyt täytyy korostaa, että tähän tilanteeseen helposti ajaudutaan. Naiselle on luontevampaa ja sisäsyntyistä huolehtia. Erityisesti, kun perheeseen syntyy lapsia. Nainen on (useammin) se, joka suunnittelee, pohtii, stressaa ja suorittaa, vaikka sitten oman jaksamisensa kustannuksella. Kun asiat vaan tapahtuu, ei mies välttämättä edes hahmota, millaisen työn nainen joka päivä tekee asioiden eteen. Voi siis olla, että maailman hyvätahtoisinkin mies pitää lastensa äitiä itsestäänselvyytenä eikä yksinkertaisesti näe, miten uuvuttava äidin osa on.

Ja sitten on ne miehet, jotka tarkoituksella nostavat jalat pöydälle ja seuraavat vierestä, miten se oman elämän tärkeä ihminen polttaa itseään loppuun.

On myös niitä, jotka osallistuvat. Tekevät yhtä paljon tai jopa enemmän, kuin äiti. Kannattelevat, tukevat, ovat läsnä. Mutta heistä en puhu tänään. He nauttivat jo täyttä kunnioitustani.


Tarinoita, joita olen kuullut, lukenut tai kokenut

Lapsilla on aina sopivan kokoisia, puhtaita ja säähän sopivia vaatteita. Koti on siisti, puhtaat pyykit löytävät tiensä kaappeihin ja mies saa tulla töistä valmiiseen pöytään. Lomat ja lastenhoitajat on hyvissä ajoin selvitelty, viikonloput suunniteltu ja lahjat hankittu. Arki soljuu. Siinä ei ole vastoinkäymisiä ja elämä kulkee sujuvasti omassa uomassaan. Mies ei ymmärrä, miten voin olla näin uupunut, vaikka arkemme on niin mutkatonta.”

”Minussa on aina kiinni joku lapsi. Jokainen ansaitsisi kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa, mutta he eivät osaa jakaa huomiota, koska ovat vielä pieniä. Turhaudun. Katson miestäni epätoivoisesti saadakseni hänet ymmärtämään, minkälaisessa tilanteessa olen. Haluan, että hän nappaa toisen lapsista tekemään kanssaan jotain mukavaa, mutta hän ei edes huomaa huutavia ja kiljuvia lapsia – saatika minua, joka lapset hiuksissani roikkuen itken ja yritän pysyä vahvana – koska tuijottaa puhelintaan.

”Tuntuu, kuin lapset olisivat vain minun lapsiani. Mieheni rooli on vain käydä töissä ja tulla kotiin päivälliselle. En ymmärrä, miten tilanne on päätynyt näin huonoksi. Tarvitsen apua ja joudun hakemaan sitä sosiaaliviranomaisilta, koska en sitä mieheltäni saa.”

”Olen herännyt syöttämään vauvaa joka yö, nyt jo kuukausien ajan. Mies ei ole herännyt kertaakaan tai tarjoutunut auttamaan. Olen niin väsynyt, etten edes saa nukuttua. Hän ei auta minua kotitöissä. Ei missään. Kerron hänelle. Kerron, että olen aivan uuvuksissa. ”Mene nukkumaan”, hän vastaa. Se ei riitä. Hän ei ymmärrä, hän ei tue, hän ei kannusta. Toivoisin hänen osoittavan, että olemme tässä yhdessä. Toivoisin, että hän joskus, edes joskus, toisi aamupalan sänkyyn ja sanoisi: ”Olet hyvä äiti.”

”Äitiys on kolmivuorotyötä ja mies katsoo vierestä, kun hoidan kaiken yksin. Kodin ja lapset. Sitten se ihmettelee, kun ”päätä särkee”. Päivän loppuun mennessä olen jo hoitanut kaikkien yhteisten lastemme kaikki tarpeet, siivonnut heidän sotkunsa, pessyt tiskit ja pyykit, sekä loihtinut tyhjästä ruoat koko porukalle. Siinä vaiheessa en ole lainkaan kiinnostunut siitä, olisiko miehellä joitakin tarpeita, joita minun tulisi tyydyttää.

Mies ei koskaan sano kiitos. Minua ei haittaa se, että vastaan arkemme pyörittämisestä, mutta mieleni pahoittaa se, ettei minua kiitetä siitä. Aito ja vilpitön kiitos pyyhkii pois monia epäreiluuden tunteita.

”Miehellä on oma man cave, johon hän katoaa useiksi tunneiksi kerrallaan. Hän ei kysy, tarvitsisinko apua, vaan häipyy mitään sanomatta. Missä on minun luolani? Minun pakopaikkani. Kaipaan yksinoloa niin, että jokainen soluni huutaa. Mutta en voi vain lähteä. Ja jos lähdenkin, mies joutuu kysymään apua jokaiseen asiaan. Mitä lapset syövät, mihin aikaan, koska he nukkuvat, miten niitä käytetään.”

”Olen ihan hirveän yksin. Tuntuu oikeasti, että hukun. Mies luulee, että hänellä on työpäivän jälkeen oikeus röhnöttää sohvalla ja tuijottaa puhelinta, koska minä olen ”vain ollut vauvan kanssa kotona koko päivän”. Minun työni äitinä on kokopäivätyötä. Se ei sisällä sellaisia lepohetkiä, joita tarvitsisin. Elän samaa päivää uudelleen ja uudelleen, mutta joka päivä jaksan vähemmän kuin edeltävänä.”


Mies – Nyt puhun sinulle

Lapsille opetetaan pienestä saakka, minkälaisissa tilanteissa kuuluu sanoa kiitos. Heitä opetetaan tekemään kotitöitä ja heille kerrotaan, että perheessä kaikkien tulee yhdessä osallistua kodin askareisiin. Heille opetetaan käytöstapoja, sosiaalisia taitoja ja empatiakykyä.

Miten siis voi olla mahdollista, että niin monella miehellä mikään edellä mainituista taidoista ei ole hallussa?

Kun se ihminen, jonka itse olet valinnut lastesi äidiksi, hoitaa niitä yhteisiä lapsia ja tekee kotitöitäkin siinä sivussa, vähintä mitä voit tehdä on sanoa ”Kiitos.”

Mutta ihan rehellisesti, ei se riitä. Se on kuitenkin hyvä ensiaskel. Huomaa ja huomioi.

Pysähdy miettimään, mitä kaikkea lastesi äiti on tänäkin päivänä kokenut ja tehnyt. Katso eilisestä saakka kasaantuneen tiskivuoren yli ja huomaa, että lasten lattioille viljelemät sukat ja t-paidat ovat kadonneet. Unohda se, ettei kotona ollut valmista ruokaa kotiin tullessasi ja ymmärrä, että lapsi on ollut tänään hankala. Anna olla, vaikka pyynnöistäsi huolimatta nainen ei ole laatinut kauppalistaa ja tiedosta, ettei hän ole ehtinyt suihkuun koko viikolla. Älä painosta, kun hän ei lämpene ehdotuksillesi ja pidä kädestä, kun hän haluaa vaan olla lähekkäin.

Ei oikeasti ole helppoa olla äiti.

Sinun ei tarvitse ymmärtää, miltä se tuntuu, koska et voi sitä koskaan ymmärtääkään, mutta se sinun kuitenkin tulee ymmärtää, että naisen taakka äitinä on valtava ja että sinun tehtäväsi on auttaa kannattelemaan sitä.


Isien muistilista

Tässä sinulle muutama vinkki, jotka voit laittaa korvan taakse.

1. Sano kiitos. Uudelleen ja uudelleen. Laita vaikka puhelimeen muistutus, jos et meinaa sitä muuten muistaa. Se auttaa sinua pysähtymään asian äärelle ja vähitellen oivaltamaan, että äiti on kiitoksensa ansainnut ja että hän ilahtuu siitä. Ehkä huomaat nopeastikin äidin jaksavan paremmin kiitoksen voimalla. Ole kuitenkin vilpitön. Mieti, mistä voisit just tänään kiittää.

2. Kysy, mitä voisit tehdä. Sillä on ihan mieletön merkitys! Voi olla, ettei juuri sillä hetkellä ole mitään erityistä, mutta se, että olet apuasi tarjonnut, on kultaakin kalliimpaa.

3. Kysy, miten äiti voi. Jonain sopivana hetkenä, kun lapset ovat nukkumassa ja saatte olla kahden, tiedustele miten äiti jakselee. Kysy, millaisia päivät ovat olleet. Ja kuuntele, mitä hän vastaa.

4. Yllätä ja ilahduta. Siivoa koti, tuo aamiainen vuoteeseen, anna ajateltu lahja tai tarjoa lapsivapaata. Tee mitä tahansa, jolla osoitat elämäsi naisen olevan sinulle arvokas. Äläkä odota mitään vastineeksi.

5. Ole oma-aloitteinen. Älä odota, että sinulta pyydetään. Miehet sanovat, että naiset nalkuttavat, mutta tiedättekö mitä nalkuttaminen on? Se on jonkin asian sanomista uudelleen ja uudelleen. Miksi siitä pitää sanoa uudelleen? Siksi, kun mies ei ole tehnyt ensimmäisestä pyynnöstä tai ihan vaan oma-aloitteisesti. Sen sijaan, että nainen joutuu pyytämään sinua tyhjentämään astianpesukoneen, tee se. Just do it.


Terveisiä isältä

Keskusteluun Instagramissa osallistui myös Eetu Hakkinen (Instagram: isikinosaa), jolla on iseille hyvin selkokielinen viesti:

”En vaan voi ymmärtää sellaisia miehiä/isejä, jotka ei tajua näitä asioita ja niiden merkitystä. Siis että tuetaan toinen toisiamme, välillä myös epämukavuusalueella ja niissä asioissa, jotka ei mielekkäitä ole. Sitä se elämä ja lapsiperhe-elämä on. Kaikille iseille/miehille, jotka ei tukea tajua antaa mulla on yksi viesti: päät pois persiistä, maailma muuttuu!”


Tykkäsitkö? Ota Mama Bear seurantaan myös Instagramissa lukeaksesi lisää perhe-elämään ja parisuhteeseen liittyviä juttuja!

3 vastausta artikkeliin “Miehet – Tukekaa lastenne äitejä!

  1. Meilläkin oli aikaisemmin niin että minä hoidin kaiken. Jotenkin oletin että mies alkaa jossain kohtaan auttaa. No ei alkanut auttamaan joten avasin suuni ja kerroin miten väsynyt olen ja että haluan apua. Sitten mies alkoi auttamaan, siivoamaan ja kokkaamaan. Liian usein luen vauva palstoilta kuinka mies ei tee sitä ja tätä. Hänelle ei ole kuitenkaan kerrottu mitä häneltä halutaan ja nainen olettaa miehen lukevan ajatuksia ja tarttuvan vain toimeen koska se on nykyaikaa. On kuitenkin ymmärrettävä että nykyisistä iseistä suurin osa varttui kotona jossa äiti teki kaiken joten ymmärrettävästi auttaminen ei tule luonnostaan vaan pitää avata suu ja kertoa mitä odottaa toiselta. Liian usein miestä syyllistetään (ilman että mies tahallaan on sika) ja äidit huutavat foorumeilla toisilleen että ”jätä se sika”.

    Tykkää

    1. Varmasti monella tapahtuu juuri tuota ”hiljaista kärsimistä”, kun ei osata ilmaista mitä toiselta toivotaan. Usein se on kuitenkin sitä, että jokainen asia pitää erikseen pyytää ja sekin on uuvuttavaa. Toiselle voi sanoa samasta asiasta miljoona kertaa, eikä se siltikään tunnu menevän jakeluun.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: