Sinulle joka et pystynyt imettämään

Tämä on sinulle, joka halusit imettää lastasi, mutta et siinä onnistunut – joko alun alkaenkaan tai ajan kuluessa.

Sinä olet parhaasi yrittänyt ja tehnyt joko omaehtoisen tai omasta tahdostasi riippumattoman päätöksen olla aloittamatta tai jatkamatta imetystä.

Olet silti paras mahdollinen äiti omalle lapsellesi.

Meillä äideillä on uskomaton kyky potea huonoa omaatuntoa erilaisista asioista jo raskauden alusta saakka. Heti kun siittiö ja munasolu antautuvat toisilleen, päättää äiti keksiä erilaisia syitä sille, miksi juuri hän on huonompi äiti kuin joku muu.

Voi ei, nyt minä söin tuorejuustoa – olen hirveän huono äiti!

Voi ei, nyt minä join lasillisen siideriä, koska en tiennyt olevani raskaana olen hirveän huono äiti!

Voi ei, nyt minä hikoilin salilla vähän liikaa – olen hirveän huono äiti!

Voi ei, en ole liikkunut riittävästi – olen hirveän huono äiti!

Voi ei, olen elänyt normaalia elämää enkä majaillut pumpulilla pehmustetussa pesässä – olen hirveän huono äiti!

Ja homma vaan jatkuu raskauden edetessä. Se jatkuu läpi raskausajan, eikä suinkaan helpota vauvan synnyttyä. Aina on syitä potea huonoa omaatuntoa tai alemmuudentunnetta muihin äiteihin verrattuna.

Kun äiti ei onnistu imettämisessä, se tuntuu ultimaattiselta epäonnistumiselta. Kyllähän äidin pitää pystyä ruokkimaan oma lapsensa! Sehän on aivan luonnonlakien vastaista, jos ei pysty.

Ehkä sinäkin olet näin ajatellut, ja yrittänyt väkisin saada herumisen aikaiseksi. Olet pitänyt lasta ihokontaktissa, lypsänyt rintojasi aina kun vauva ei ole niitä ollut työstämässä, juonut imetysteetä, tarjonnut rintaa yötä päivää tunnin välein, korjaillut ruokavaliotasi, juossut kaiken maailman imetysohjaajilla ja hokenut itsellesi, että ei saa stressata!

Maitoa ei kuitenkaan ole tullut. Joko ollenkaan, tai riittävästi.

Tai ehkä et ole koskaan edes päässyt siihen vaiheeseen, että olisit ottanut kaikki keinot käyttöön. Ehkä sinun tai vauvan terveydentila synnytyksen jälkeen on sen estänyt, etkä ole voinut imettää lastasi ollenkaan.

Joka tapauksessa olet siinä surullisessa tilanteessa, jossa unelma kauniista hetkestä – siitä, miten imetät omaa lastasi – on sinulta viety pois.

Olen pahoillani. Olen äärettömän pahoillani puolestasi ja tiedän, miltä se tuntuu.

Sanon sinulle nyt jotain, jonka toivon sinun sulkevan sydämeesi ja kantavan mukanasi.

Tämä sielu on valinnut sinut äidikseen, koska on tiennyt sinun olevan se oikea. Sinun äitiyttäsi ei määrittele se, mitä lapsesi on syönyt. Sen määrittelee se, millainen äiti hänelle olet. Rakasta ja pidä huolta. Se riittää.


Jos haluat jutella omasta imetyspettymyksestäsi, ota yhteyttä: mamabearbloggaa@gmail.com

Muista seurata instassa, luvassa varmasti lisää aiheeseen liittyvää materiaalia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: