Imetys ei onnistu, osa 1

Imetys ei onnistunut

Tuttavani kysyy, miten meillä on vauvan kanssa mennyt. ”Ihan hyvin”, vastaan, ja vaikka voisin jatkaa kertomalla, miten ihana vauva on ja miten hyvä rytmi arkeemme on löytynyt, tai kuinka onnellinen olen, jatkan: ”…mutta imetys ei ole lähtenyt onnistumaan.” Koen tarvetta selitellä asiaa, koska pelkään oletuksia, joita joutuisin sitten korjaamaan. Haluan mainita asiasta, jotta vältän mahdollisen kiusallisen hetken, jolloin minulta kysytään imetyksestä ja joudun änkyttämään, etten osaa.

Vauvan syntymästä on jo yli kaksi kuukautta, mutta jatkan edelleen selittelyä. Istun koronapiikillä ja yhtäkkiä huomaan änkyttäväni kahdelle nuorelle hoitajalle, miten imetys ei minun kohdallani onnistunut ja että vauva syö pullosta korviketta ja että onhan siinä paljon hyviä puolia ja että vauva nukkuu tosi hienosti yönsä ja että kyllähän minä kaikkeni yritin ja…

Näillä main tajuan, ettei kumpikaan heistä ole kysynyt imettämisestäni tai muustakaan elämästäni mitään, kyseenalaistanut syitäni lopettaa imetys, syyttänyt minua epäonnistumisestani tai pyöritellyt silmiään sen äärellä, miten huono äiti olenkaan. Se on kaikki oman pääni sisällä.

Miten suuri taakka imettäminen voikaan olla!

Kerron, ettei vauva saa riittävästi maitoa ja että joudumme antamaan lisäksi korviketta. Vastaukseksi saan pitkän listan erilaisia keinoja maidonnousun edesauttamiseen. ”Oletko kokeillut ihokontaktia?” tuttavani kysyy. KAS KUN EI MOINEN IDEA OLLENKAAN TULLUT MIELEEN!! Vastailen kaikkiin ehdotuksiin kohteliaasti. Kyllä, olen kokeillut ihokontaktia. Kyllä, olen imettänyt 10-12 kertaa päivässä. Kyllä, olen imettänyt myös öisin. Kyllä, olen juonut imetysteetä. Kyllä, olen yrittänyt rentoutua. Kyllä, kyllä, kyllä. Samalla tunnen oloni äärimmäisen turhautuneeksi, epäonnistuneeksi ja hieman suuttuneeksikin – onhan tuttavani juuri puhunut minulle melkoisen alentuvaan sävyyn, vaikkakin tahattomasti.

Sinulle, joka olet onnistunut imettämisessä jotakuinkin vaivattomasti, haluan sanoa seuraavaa: jos joku joskus kertoo sinulle murheen murtamana, ettei imettäminen onnistu, älä missään nimessä ala posket ylpeydestä punaisena hehkuen listaamaan niitä keinoja, jotka sinun kohdallasi saivat maidon herumaan ja antoivat sinulle pitkän imetystaipaleen, ja miten imetät pientä 14-vuotiasta Eeverttiä edelleen, koska ”kyllä se rintamaito on lapsen parasta ravintoa”.

Ei.

Lopeta.

Jos äiti todella haluaa imettää, hän hakee apua joko itse tai ammattilaisilta. Me fiksut aikuiset naiset osaamme tarttua puhelimeen ja kirjoittaa Googleen ”miten saada maito herumaan” tai ”miten onnistua imetyksessä”. Olemme myös kykeneväisiä löytämään tiemme Imetystuki ry:n nettisivuille tai oman synnytyssairaalamme imetyspolille. Siinä vaiheessa kun kerromme tilanteestamme läheisillemme, olemme jo penkoneet läpi kaikki vaihtoehdot ja tiedämme mitä tehdä. Se mitä kaipaamme sinulta, on tukea, läsnäoloa ja ennen kaikkea myötätuntoa.

Jos äiti kertoo sinulle pieni vauva sylissään, että on päättänyt lopettaa imettämisen koska se ei ota onnistuakseen, ei ole sinun asiasi väittää, että kyllä se siitä kun oikein kovasti yrität. Lopettamispäätös on taatusti ollut äidille raskas ja tässä vaiheessa se on jo tehty. Let it go.

Jos taas äiti kovasti haluaa edelleen yrittää ja antaa hommalle kaikkensa, tue ja tsemppaa. Usko. Vahvista. Auta voimaantumaan ja jaksamaan. Kaikille se nyt vaan ei ole yhtä helppoa kuin sinulle ja Eevertille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: